keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Luova tauko

Tiedättekö sen tunteen, kun ensin olet innostunut jostakin asiasta, etkä haluaisi muuta tehdäkkään. Ja sitten yht äkkiä ei huvita kerta kaikkiaan yhtään. Minulle kävi valokuvaamisen kanssa juuri näin. Ja jos ei ole uusia valokuvia, ei tule uusia valokuvapainotteisia postauksiakaan blogiin. Olin jo laittamassa koko kamerakaluston myyntiin, mutta Kipparini takoi minulle onneksi järkeä päähän. Hän sanoi, että tulisin katumaan asiaa varmasti jossain vaiheessa elämääni, ehkä jopa ihan lähiaikoina. Istuin ja ihmettelin, että miten sellainen intohimo valokuvaamiseen, mikä minullakin oli, voi mennä niin äkkiä, suorastaan leikkaamalla ohi? Olin suorastaan hieman yllättynyt. Työkaverini osasi onneksi antaa sille nimen, se oli "luova tauko" =D. Nyt kun mietin asiaa, niin toden totta sitähän se oli! Heti helpotti hieman.








Haluan aina saada asioille jonkinlaisen selityksen ja niinpä mietin, että mistä kaikki oikein sai alkunsa. Syy on mitä naurettavin. Oma tietokoneeni, jolla käsittelen valokuvat ja teen mm. tätä blogia, sai sisuksiinsa Windows päivityksen. Niitähän nyt tippuu aika ajoin, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Mutta kävipä niin, että erään suuremman päivityksen jälkeen tietokoneeni ei tunnista meidän kotona olevaa wifi verkkoa! Kännykkäni ja muut huushollissa olevat laitteet sen tunnistaa, mutta ei tietokoneeni, jossa se toimi ennen aivan loistavasti. Tälläkin hetkellä jaan nettiyhteytä tietokoneelle omasta kännykästä. Se, että tekniset laitteet eivät toimi, saa minut raivon partaalle nollasta sataan alle sekunnissa =D. Eniten ottaa kupoliin, kun ei osaa aisalle tehdä itse yhtään mitään. Ja sitten pelkää sitä, että kun viet koneen jonnekin korjattavaksi, niin sitten on kuitenkin puuttunut joku "täppä" jostain ruudusta ja lasku on 300 euroa. Ja sitten hädin tuskin kehtaat hakea konetta takaisin... "Blondi tässä päivää, tulin nyt hakemaan sen koneen..."








Täytyy kyllä todeta, että täällä Etelä-Suomessa oli koko syksy todella kurja ja sateinen. Alkava talvi ei juurikaan tehnyt poikkeusta. Se ei myöskään osaltaan houkutellut luontoon kuvaamaan. Tämä ei ainakaan helpottanut asiaa. Yritin miettiä kovasti lisää syitä, miksi ei huvita enää. Onneksi tämä viisas työkaverini antoi siihenkin asiaan helpottavan neuvon. "Nyt pidät vaan luovan tauon, otat rennosti, kyllä se intohimo valokuvaamiseen sieltä vielä tulee ihan varmasti uudelleen". Niin totta! Nyt jo se vähän nostaa päätään! Luulen, että kun kevät tulee ja pääsemme laskemaan veneen vesille, olen kamerakalustoni kanssa täydessä vauhdissa =D. Pitäähän haahkoja päästä taas kuvaamaan merelle!







Onko teille käynyt koskaan näin? Mitä olette tehneet silloin? Pitäneet kunnolla vaan taukoa vai onko intohimo mennyt vallan kokonaan ohi? Ehkä itse opin tästä kaikesta, että ei pidä yrittää väkisin pitää yllä asiaa, joka ei sillä hetkellä kiinnosta juurikaan tai tunnu hyvältä. Pitää antaa tilaa jollekin muulle ja jättää se taka-alalle hetkeksi. On sitten tullakseen takaisin jos on. Elämä on sen verran lyhyt, että siitä kannattaa nauttia, eikä stressata, ainakaan harrastuksien vuoksi.








Kuvat, joita on tämän vuodatukseni lomassa, on otettu viime vuonna marraskuun lopussa Vilnasta. Kävimme siellä kolmen ystäväparikunnan kesken viettämässä viikonlopun pikkujoulujen merkeissä. Paitsi, että joulutori ei ollut vielä avattu, joka oli pienoinen yllätys. Se ei sinällään haitannut menoa, meillä oli todella mukava viikonloppu aikuisten kesken siitäkin huolimatta =D. Naisten kesken kyllä meinasimme laittaa kirjettä kaupunginjohtajalle, että haloo, marraskuun viimeinen viikonloppu on menossa, eikä ole joulumyynti vielä alkanut! Eikö raha kelpaa =D.








Vilnan keskusta oli suhteellisen pienellä alueella. Itse pidin kovasti vanhasta kaupungista. Siellä oli paljon upeita rakennuksia ja tunnelmallisia ravintoloita. Se, mikä hieman hämmästytti oli, kun olimme menossa perjantai iltana viettämään vähän aikaa johonkin ravintolaan, niin moni meni kiinni jo yhdeltätoista! Löysimme tosi mukavan jazz kellarin, jossa sitten istuimme iltaa siihen saakka, että ystävällinen ja mukava henkilökunta oli ennättänyt siivoamaan tiskit, laskemaan kassan ja pyyhkimään pölyt hyllyiltä. Hienovaraisesti he kysyivät, että voisimmeko vaikka maksaa "tässä välissä", ei ole kiire silti lähteä, mutta saisimme kassan laskettua =D. Suomessa olisi heitetty valomerkin jälkeen niska persus otteella ulos =D.





Vilnassa olisi ollut katseltavaa kyllä useammallekin päivälle. Sää sattui olemaan syksyisen harmaa. Aurinkoisella säällä olisi kaupunki varmasti tarjonnut parastaan. Kaupunkia halkoo kaunis joki, jonka varrella olisi kesällä upeaa kävellä. Vilnan lähi ympäristössä olisi myös monia upeita paikkoja, joten tänne pitää päästä uudelleen kesäaikaan, ajan kanssa.






Kevättä kohti mennään jo kovasti ja venemessut siintää jo mielessä! Siitä se uusi veneilykausi alkaa. Olen ollut aina kevät ihminen, olenhan keväällä syntynyt, joten blogi heräilee myös talvi unilta hiljalleen. Muutaman viikon päästä lennämme Thaimaan lämpöön, joten aurinkoisia kuvia ainakin sielä on kevään mittaan luvassa. Meinaan ottaa reissuun mukaan minijärkkärini, sillä se olisi matkassa paljon kevyempi. Nyt laitetaan se kunnon testiin! Myös nämä Vilnan kuvat on otettu kyseisellä kameralla (Canon EOS M10).

Mukavaa kevättä kaikille!

PS Jos joku teistä tietää ratkaisun tuohon minun tietokonehaasteeseen niin otan vinkin ilolla vastaan =D

24 kommenttia:

  1. Ah, voin niin samaistua tuohon, kun laitteet ei toimi, niin rassaa. Käsittelen kuvat surfacella ja se ei oikein jaksa pyörittää laightroomia. Jokaisen kuvan tuominen esiin kestää ja kestää... Siinä kun on kuvannut parisataa kuvaa vaikkapa vene-messuilta Saksasta, niin pelkkä kuvien odottelu vie aikaa! Puhumattakaan siitä, että koneessa on vain yksi usb-portti. Joudun laittamaan kiinni aina ulkoisen usb-hubin, jotta saan kameran ja kovalevyn yhtä aikaa koneeseen kiinni. Aah, olipas mukava purkaa tätä asiaa! :D

    Hyvä ettet myy kamerakalustoa! Melko varmasti luovan tauon jälkeen huomaa taas miettivänsä, että tuostahan voisi ottaa kuvan tai tuosta. Asuimme hetken aikaa kaupungissa, kun raksaäijät tekivät perustuksia täällä saaressa. En ottanut muistaakseni ainuttakaan kuvaa pariin viikkoon. Oli kiva napata taas kamera käteen, kun palasin kotiin. Siitä huolimatta, että olen kuvannut nämä kolkat jo miljoona kertaa, aina vain löytyy sellaista, mitä haluan kameralle ikuistaa! :)

    Tsemppiä tauolle ja palaa taas kun siltä tuntuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika, kyllä helpottaa kuulla, että muillakin on tuskaa tekniikan kanssa =D. Olen niin valmis heittämään tuon koneen parvekkeelta alas ja huutaa silleä Möi möi =D. Oli varmasti jännä asua kaupungissä välillä ja varmasti kivaa taas päästä saareen takaisin. Pian sitä päästään taas vesille! Ihanaa kevät talvea.

      Poista
  2. Ihana Vilna, minulla vielä käymättä, vaikka muuten on Liettuassa pyörittykin ❤ Kiitos, kiitos❤
    Joskus on luovan tauon paikka, mutta kylläpä tulin iloisksi, kun taas näin kuviasi ❤
    Ja se tunne, kun tekniikka ei toimi: "minähaluanettäkaikkitoimiiniinkuinennenkin!!!" on mun mottoni ja ikuinen itkuni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilnaa voin kyllä suositella, mutta kesällä on varmasti mukavempaa. Kaupungissa oli tosi kauniita rakennuksia ja se oli sellainen kompaktin kokoinen. Kyllä tämä tekniikka, joo. Pelittaa että mihin se vielä meneekin, kun nyt jo saa pinnistellä, että pysyy kelkassa mukana =D. Ihanaa kevät talvea!

      Poista
  3. Onhan tässä jo ehditty kaipailla, mukava että palasit takaisin.

    Jep, tuttu tunne, itselläkin on ollut kausia jolloin valokuvaaminen ei maistu sitten yhtään. Kerran jopa itsekin muutaman viikon suunnittelin downshiftaamista valokuvaajana ja myydä koko kaluston. Onneksi kuitenkin tulin järkiini. :) Muutaman viikon päästä pohjakosketuksesta perustin toiminimen, jolla teen harvakseltaa kuvauskeikkoja. :)

    Olen keksinyt "luovan tauon" ohella muutaman muunkin hyvän lääkkeen akuuttiin valokuvaukseen kyllästymiseen. Kallein ratkaisu on uuden kameran/putken ostaminen. Toinen on tietokoneen ja kuvankäsittelyohjelmiston päivittäminen uudempaan ja parempaan versioon. Kolmas lääke on haastaa itsensä jossain uudessa kuvauksellisessa jutussa, kuten esimerkiksi studiokuvaus, katukuvaus, 365-valokuvausprojekti. Itse olen nyt vuoden alusta alkaen kokeillut viimeksi mainittua. Vaikka luulin että minulle ei tuollainen pakkokuvaaminen sovi, niin ensimmäinen kuukausi oli todella mielenkiintoinen ja motivoiva.

    Hienoa että olet takaisin, odotan jo kesää ja sinun kauniita sekä aurinkoisia veneilykuvia. Nämä kaupunkikuvatkin käyvät hyvänä lohdukkeena sinne asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pasi! Palaaminen tuntuu todella mukavalta kun on saanut näin monia kannustavia kommentteja! Olen seurannut tuota sinun 365-valokuvausprojektia ja se kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Otin tässä jo tällä viikolla järkkärin käteen, eiköhän se tästä kun kevät tulee ;)

      Poista
  4. Kivat kuvat, ihmeellistä ettei joulukatua tai -toreja ollut silloin marraskuun lopulla. Adventti sijoittui 2017 vähän myöhempään ajankohtaan eli 3. joulukuuta, mutta en usko että se vaikuttaa asiaan. Itselläni on enemmänkin julkaisuväsyä kuin kuvaamisväsymistä, mutta sometauko on aina paikallaan:)

    Olet varmaan ihmetellyt jo kaikki netti- ja jakoyhteydet? Vedä piuhat irti ja kytke uudelleen toimii joskus jos on joku väliaikanen lähetyskatko:) Toivotaan että yhteydet löytyvät. Eikö tuttavissa ole ketään nörttiä, jota voit vaivata?

    ANNIKA: voit nopeuttaa kuvien lataamista kun otat muistikortin ja lataat suoraan siitä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Adventti oli tosiaan aika myöhään, syy saattoi olla siinä =D. Voit uskoa että kaikkea on koetettu ja neuvoja on saatu. Siksi tuntuukin ihan uskomattomalta, että ei vaan tule kuntoon. Tänään jo katselin toiselta tietokoneelta uusia tietokoneita =D. Katsotaan mihin tämä päättyy =D. Ihanaa kevät talvea!

      Poista
  5. Tietokonehaasteeseen en osaa sanoa mitään. Mutta oppimiseen ja kehittymiseen kuuluu tietynlainen heijausliike. Stoppi tulee siinä vaiheessa, kun sen hetkinen saalistus ja kehitys on tehty. Välillä tarvitsee aikaa huomatakseen seuraavan kehityskohteen ja projektin.

    Mikään kehittyminen ei suju ilman takapakkeja ja epäilyksiä. Ota nykyinen tilanne merkkinä siitä, että olet valmis siirtymään seuraavalle tasolle. Nyt vain hakemaan sitä ajatusta, mistä jatkaa seuraavaksi. Kannustan jatkamaan heti, kun seuraava vire löytyy :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna todella kannustavista sanoistasi <3! Se taitaa olla juuri noin. Otin tällä viikolla jo kertaaleen järkkärin käteen, joten eiköhän se tästä =D. Kuvauksellista kevättä sinulle!

      Poista
  6. Jee, tämän päivän paras uutinen löytyikin täältä! :D Tervetuloa sitten kevään korvalla takaisin luovalta tauolta ♥
    Ihania kuviakin täältä taas löytyi ja vielä ihanampaa että niitä on myöhemmin taas luvassa lisää.
    Venemessutkin alkavat ihan tuotapikaa....saas nähdä törmätäänkö siellä toisiimme tällä kertaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palaaminen tuntuu tosi hyvältä, kun on tullut näin paljon kannustavia kommentteja. Ja siis olihan minulla ihan ikävä teitä kaikkia =D. Toivottavasti nähtäisiin messuilla. Me mennään taas silloin toisena viikonloppuna la ja su. Pian päästään vesille, jeeee!

      Poista
  7. Itselle ei oo käynyt vielä noin, sillä työt ja sää estävät valokuvausta niin paljon, että on tosi onnellinen jos pääsee kuvaamaan. Nyt talvella on ollut jotain kiduttavia kolmen viikon taukojakin! Siinä on saanut sitten repiä kuvakansioiden pohjia, että on saanut postauksen aikaiseksi. Yksi kuvauskaveri juurikin kertoi kyllä samanlaisesta kokemuksesta. Into kuulemma kokonaan kadonnut. Haluaisi kehittyä uusilla kuvauksen osa-alueilla, muistaakseni potretti- ja studiokuvauksessa. Tarkoituksena kai ansaita hommalla rahaakin, nytkin jo myy kuviaan kai pienimuotoisesti. Mä luulen, että kaikessa tekemisessä on ns. suvantovaiheita. Kyllä mä itsekin pelkään, että into katoaa...aina samoja lintuja samoissa paikoissa! Mitä jos iskee täydellinen stop!? Mä en kestä kyllä sitä! Onneksi vuodenajat tuovat valokuvaukseen vaihtelua! On ötököitä ja kesällä tulee hieman reissattuakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihaillut instasta sinun kauniita kuvia! Sää on ollut todella tänä syksynä ja keväänä suorastaan surkea. Se on omalta osaltaan ruokkinut minulla tuota kyllästymistä. Vaan jospa se tästä. Ja onneksi tulee kevät ja se kesä, on taas mitä kuvailla =D. Ihanaa kevät talvea!

      Poista
  8. Tervetuloa takaisin :) Mulla oli taannoin inspiraatio kateissa, tiedän tunteen! Se johtui luultavasti siitä, että olin kuvannut ihan liikaa - oli sekä koulutyöt, että muita tilattuja kuvaushommia. Siihen auttoi pieni tauko, plus se, että opiskelin aihetta (hih, en siitä ihan kokonaan luopunut tauollakaan) ja luin kaikkea kuvausaiheista. Ja huomasin, että kun "pakolliset" kuvaushommat taukosivat hetkeksi ja sai taas kuvailla ihan vain omaksi huvikseen, inspiraatiokin palasi oikein ryöpsähtämällä <3 Ja tässä sitä taas mennään ;)

    Ihanaa kevättä, Thaimaan matkaa ja venemessujen odotusta sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu kannustuksesta =D. Itsekkin tuli kuvattua todella paljon ja varmasti juuri joku ähky tuli. Ainakin huono omatunti kun ei enää kuvannut ja harrastuksen ei pidä harmittaa. On kerrassaa ihanaa, että on tullut näin monia kannustavia kommentteja, se rohkaisee jatkamaan taas. Ihanaa kevät talvea!

      Poista
  9. Kauniita kuvia Vilnasta. Luova tauko on hyväksi harrastuksessa kuin harrastuksessa. Ihanaa, kun bloggaat taas.

    VastaaPoista
  10. Hei Irja! Minulla on kamerassa xqd-kortti ja en ole raaskinut ostaa sille omaa muistikortinlukijaa. Ne ovat hullun kalliita! Ja lisäksi koneessani ei ole tavallisenkaan muistikortin paikkaa, joten joutuisin silti laittamaan muistikortin lukijan tuohon USB Hubiin kiinni, jotta saisin sen samantien kovalevylle. Lisäksi koneen tehot ei ihan riitä lightroomin pyörittämiseen. Koneen päivitystä mietitty jo puolisen vuotta, mutta jos tällä vielä pärjäisi! :) Kiitos kuitenkin vinkistä!

    VastaaPoista
  11. Luova tauko on paikallaan, jos siltä tuntuu. Väkisin tehty postaus on niin väkisin tehtyä, että tylsistyminen paistaa läpi. Silloin on hyvä pitää breikki. Itse olen taukoillut useasti, kun on vaan tuntunut, ettei ole mitään sanottavaa. Oikein innolla odotan, että saatte veneen vesille ja upea kuvakavalkaadi alkaa! Vilna vaikuttaa kiehtovalta paikalta, semmoista rappioromantiikkaa ilmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marle. Ihanaa kuulla, että luova tauko on ihan normaalia ja muutkin sitä harrastavat =D. Tulee ihan "normaali" olo =D.

      Poista
  12. Mukavaa että olet palannut, kauniita syksyisiä kuvia. Olen pitkään seurannut blogiasi vaikken ikinä kommentoinut. Tämä on vähän kuin sellainen hengähdyspaikka kaiken kiireen ja häslingin keskellä, jossa meri on aina sininen ja aurinko paistaa. Suuri kiitos siitä! Itse olen jo toistakymmentä vuotta odotellut oikean inspiraation paluuta, mutta se ei vain herää tässä kiireisessä ja yksitoikkoisessa arjessa - muutaman kuukauden tauko ei vielä ole huolestuttavaa ;) Minä olen lähdössä maailman merille purjehtimaan ensi kesänä ja toivon, että jonkinlainen luovuus heräilee kun vihdoin on sellaiselle sitten aikaa. Sinun blogistasi on ainakin helppo hakea inspiraatiota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Inka kauniista sanoistasi! Ihan täällä jo herkistyin ;). Toivon koko sydämmestänim että inspiraatio ottaa sinusta vallan, sillä maailman merillä kuulostaminen kuulostaa siltä, että haluaisin ehdottomasti seurata matkaasi. Ihanaa kesän ja tulevan reissun odotusta <3!

      Poista
  13. Kiva kun olet taas linjoilla :)
    Ehdin jo huolestua, kun ei tullut uusia päivityksiä. Mutta ihan oikeassa olet, ei se intohimo pakottamalla palaa, sille on annettava aikaa. Eiköhän se kipinä hetken päästä taas roihahda ;)

    VastaaPoista