Pakkanen pyllähti

Olemme saaneet nauttia monta päivää upeasta talvesta, vaan tällä viikolla se on mennyttä, ainakin täällä Etelä-Suomessa. Hieman surettaa, sillä voin sanoa, että vihaan märkää loska ja sitähän loppuviikosta piisaa. Itseasiassa se alkoi jo tänään. Tähän päälle loppuviikosta vielä vesisadetta, niin avot, ohi on kauniit pakkasmaisemat ja lumi saa kyytiä. Ainakaan maisemia ei tarvitse mennä hetkeen kuvaamaan.

Olemme ottaneet Kipparini kanssa jo melkein tavaksi piipahtaa silloin tällöin Suomenojan lintujärvellä katsastamassa, mitä siellä näkyisi. Vielä on melko hiljaista, mutta pian tämäkin paikka herää eloon. Pakkanen ja vesi olivat tehneet hauskoja kerrostumia kaislikkoon.

Juuri kun olin ajatellut, että kohta voisin uskaltautua jäälle kävelemään, sää lauhtuu. Sanoivat juuri uutisissa, että jäät alkavat heikentyä, joten eihän sinne sitten enään uskalla mennä. Jutussa kerrottiin, että monissa tietoiskuissa kerrotaan, kuinka pääsee jäistä pois jos sinne tipahtaa, mutta ei sitä, mitäs en jälkeen. Kaikki tietää, että kylmä kangistaa nopeasti ja kuivaa pitäisi saada ylle heti. Jutun henkillöllä oli vedenkestävässä kassissa mukana vaihtovaatteet, jotka hän vaihtoi jäällä heti mulaamisen jälkeen päälle. Kätevän... vaan kuinka monella teistä on mukana vaihtovaatteet jäällä? Ei minulla ainakaan, vaan myönnän, että viisasta olisi.

Vaan niinhän se menee aina sään suhteen, että sillä mennään mitä annetaan. Ainakaan toistaiseksi emme pääse siihen lyhyellä aikavälillä vaikuttamaan, millainen sää on milloinkin. Hyvä sää on aina iloinen yllätys ja huonokeli pitää vain tarpoa läpi.

Tällä kierroksella olivat ainoat linnut tinttien lisäksi harakka ja läjä variksia, mitä näimme Suomenojalla. Olen vähän mietiskellyt, että pitäiskö tänävuona pitää kirjaa siitä, kuinka monta eri lintulajia bongaan? Lista voisi olla kännykässä, niin se olisi aina mukana. Varis ja harakka siis jo listalla =D.

Laajensimme kävelylenkkiä lähistölle merenrantaan. Merenrannalla on aina yhtä ihanaa, oli mikä vuoden aika tahansa. Kuulin kerran eräältä ystävältä, jonka ystävällä oli Italialainen mies, että hän oli hämmästellyt sitä, kuinka hiljaista meillä on täällä Suomessa talvella merenrannalla. Aallot eivät tosiaan pauhaa kun meri on jäässä. En ollut itse tullut koskaan ajatelleeksikaan asiaa.

Tämä vuosi lähti vauhdilla käyntiin. Viimeistä tammikuun viikkoa vietetään. Kohta voi sanoa, että vajaa kolmekuukautta ja ollaan taas vesillä!

Loskakelistä huolimatta olen iloinen jokaisesta neljästä vuodenajasta. Meillä täällä etelässä nyt vaan sattuu nuo loskakelit näin talvisin tulemaan. Kumisaappaat jalkaan ja loskaa päin =D. Tämä postaus meni ihan säästä taivasteluksi tällä kertaa =D. Ihanaa viikkoa teille!

Töölönlahti

Sen lisäksi, että sain kuvattua suloisen valkoisen sinisorsan, oli muitakin lintuja liikkeellä. Koska oli niin kaunis sää, innostuimme kiertämään koko Töölönlahden ympäri.

Töölönlahden toisella puolella Linnunlaulussa on kauniita puutaloja. Olen aina ihaillut niitä. Auringonpaisteessa olivat oikein edukseen.

Tintti ihaili myös vastarannalla olevia kaunita rakennuksia =D.

Vesi ja pakkanen muovaa kaunista taidetta.

Tämä luminen kaislikko viehätti minua kovasti.

Varpusia oli liikkeellä paljon. He istuskelivat hyvin tiiviisti puskissa sisällä, joten olivat vähän haastavia kuvata.

Tässä esimerkki taas hyvästä tarkennuksesta =D. Kyllä se varpunen siellä puskassa on, mutta pääosassa kuvassa on oksa =D.

Onneksi sentään yksi varpunen suostui poseeraamaan minulle =).

 Mustarasta lämmitteli auringossa myös.

Katseli minua sen näköisenä, että "voisit jo häipyä sen kamerasi kanssa =D".

Töölönlahti oli jo jäässä ja ihmisiä käveli ja hiihteli jäällä. Minä olen jotenkin tosi arka menemään jäälle. Kävelen mielummin turvallisesti maalla ilman pelkoa, että jää pettää alta. Pelastusrengas on hyvä apuväline näin talvellakin silloin kun joku on tippunut jäihin.

Vielä vähän puutaloidylliä. Tämä on kirjailijatalo Villa Kivi. 

Ja tässä taas ränni. Ne on minusta niin ihania jostain syystä =D. Ja siis nimen omaan nämä vanhat kunnon rännit.

Ooppera. Siellä ne ihmiset ihailevat valkoista sorsaa =D.

Kaunis Finlandia talo.

Töölönlahti on tosi kiva paikka ulkoilla. Suosittelen kokeilemaan jos ei ole tullut koskaan käytyä.

Tämän hetken kuvatuin lintu - valkoinen sinisorsa

Sosiaalisessa mediassa on ollut paljon juttua ja kuvia Helsingin Töölönlahdella majailevasta valkoisesta sinisorsasta. Menneellä viikolla siitä oli artikkeli myös Helsingin sanomissa. Sunnuntaiksi tuli aivan upea sää. Pakkasta vain miinus kahdeksan astetta ja aurinko paistoi. Ei muuta kuin kamera kainaloon ja kohti Töölönrantaa.

Koin lieviä kauhun hetkiä kun huomasin, että Töölönlahti oli jäässä ja ihmiset kävelivät jo jäänpäällä. Eihän siellä silloin voi olla mitään sorsia, ei edes tavallisia saati sitten valkoista. Mitä jos se olisikin Hakaniemen puolella? Kipparini huomasi ensimmäisenä, että Oopperan kohdalla on monia ihmisisä valokuvamaassa. Olisikohan se sittenkin siellä?

Oi, siellä hän oli monien muiden sinisorsien joukossa! Voi että tulin iloiseksi. Oopperan kohdalla oli joku putki, josta virtasi vettä Töölönlahteen, joten siksi alue oli edelleen auki ja sorsat pääsivät siellä uimaan.

Helsingin sanomien jutussa kerrottiin, että tämä sorsa ei ole albino, koska sillä ei ole punaisiä silmiä. Täysin albino eläin on sellainen, että se ei pysty tuottamaan minkäälaista väripigmenttiä ja siksi myös silmät jäisivät punaiseksi. Tällä sorsalla silmät olivat mustat, joten hän on leukistinen yksilö. Leukismi on geenivirhe, jonka vuoksi tumma pigmentti puuttuu. Vaikka leukistinen eläin on melko harvinainen on värimuunnokset kuitenkin melko yleisiä linnuista juuri sinisorsalla, koska heillä on suuria kaupunkipopulaatioita.

Olimme hyvään aikaan paikalla, sillä sorsa päätti peseytyä. Voi että miten mukavaa oli katsella hänen iloista pulikointia vedessä =D. 

Välillä sorsa oli ihan selällään.

Vielä vähän vettä niskaan...

... ja puhasta tulee!

Ja nyt on kuivattelun aika.

Sulat pitää oikoa oikeaan asentoon.

Puhdasta tuli. Moni pysähtyi lenkin lomassa ihailemaan tämän veijarin touhuja. Olipa paikalla muitakin kameran kanssa kuin vain minä.

Avoinna ollut vesialue ei ollut suuren suuri, mutta sitäkin tehokkaamassa käytössä. Paikalla oli paljon sorsia.

Ajaessa kotiin mietimme Kipparini kanssa, että kumpikohan se oli, tyttö vai poika sorsa? Mistä sen nyt tietä kun väri ei asiaa kerro? Helsingin sanomien artikkelissa Teemu Lehtiniemi lintujärjestö Birdlife Suomesta pääteelee tämän sorsan olevan koiras pyrstön yläpeitehöyhenistä.Todellista asiantuntija työtä on lintujen tunnistaminenkin =D.

Olen iloinen että lähdimme ulkoilemaan Töölönrantaan ja pääsin kuvaamaan tämän suloisen ihmeen. Siellä se eilen uiskenteli, joten se on mahdollista bongata sieltä vieläkin, oopperan kohdalta. Ei muuta kuin katsomaan =D.