sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Venemessulippujen voittaja!

Venemessut käynnistyivät perjantaina. Mitä enemmän luen messufiiliksiä sosiaalisesta mediasta, sitä enemmän toivon, että tulisipa pian ensi viikonloppu ja pääsisimme Kipparini kanssa yhdessä messuille! Messut ovat ehdottomasti paras tapa aloittaa uusi veneilykausi. Yhteistyössä Messukeskuksen kanssa sain arvottavaksi kaksi messulippua ja onni suosi.... (rumpujen pärinä).... messuliput voitti....

Merituuli!

Onnea Merituuli, lähetän messuliput lähettämääsi osoitteeseen. Antoisia hetkiä venemessuille =D


Lempilintuni lokkipariskunta tuli myös toivottamaan onnea Merituulelle =D

torstai 8. helmikuuta 2018

Vene 18 Båt messut - Messulippu arvonta!


Kuvalähde: Kuvapankki/ Messukeskus
Kevättä kohti mennään kovaa kyytiä ja sehän tietä sitä, että kesä on päivä päivältä lähempänä. Ja kesän tulos puolestaan tietää uutta veneilykautta! Ja mistäpä muualta se veneilykausi voisi paremmin alkaa kuin Vene 18 Båt messuilta! Tämä kevään odotetuin kohokohta on käsillä ihan muutaman päivän päästä.


Mieli tekee kovasti jo merelle näihin maisemiin. Kuunnella aaltojen liplatusta ja antaa lämpimän tuuleen hivellä kasvoja. Kuunnella merilintujen ääntelyä ja ihailla maisemia.


Nyt on sinullakin mahdollisuus päästä fiilistelemään tulevaa veneily kautta muiden joukossa. Sain Messukeskukselta arvottavaksi kaksi lippua alkaville venemessuille. Osallistu arvontaan kommentoimalla blogin kommentti kenttään, että haluat osallistua arvontaa. Voittaja saa kaksi lippua, sillä kaverin kanssahan on paljon mukavampi fiilistellä =D. Arvonta suoritetaan sunnuntaina 11.2.18 klo 14:00 jälkeen. Liput toimitetaan voittajan sähköpostiin. Onnea kaikille arvontaan!


Messujen aukioloajat:
Pe 9.2. klo 11–19
La 10.2. – Su 11.2. klo 10–18
Ma 12.2. – Pe 16.2. klo 11–19
La 17.2 – Su 18.2. klo 10–18

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Luova tauko

Tiedättekö sen tunteen, kun ensin olet innostunut jostakin asiasta, etkä haluaisi muuta tehdäkkään. Ja sitten yht äkkiä ei huvita kerta kaikkiaan yhtään. Minulle kävi valokuvaamisen kanssa juuri näin. Ja jos ei ole uusia valokuvia, ei tule uusia valokuvapainotteisia postauksiakaan blogiin. Olin jo laittamassa koko kamerakaluston myyntiin, mutta Kipparini takoi minulle onneksi järkeä päähän. Hän sanoi, että tulisin katumaan asiaa varmasti jossain vaiheessa elämääni, ehkä jopa ihan lähiaikoina. Istuin ja ihmettelin, että miten sellainen intohimo valokuvaamiseen, mikä minullakin oli, voi mennä niin äkkiä, suorastaan leikkaamalla ohi? Olin suorastaan hieman yllättynyt. Työkaverini osasi onneksi antaa sille nimen, se oli "luova tauko" =D. Nyt kun mietin asiaa, niin toden totta sitähän se oli! Heti helpotti hieman.








Haluan aina saada asioille jonkinlaisen selityksen ja niinpä mietin, että mistä kaikki oikein sai alkunsa. Syy on mitä naurettavin. Oma tietokoneeni, jolla käsittelen valokuvat ja teen mm. tätä blogia, sai sisuksiinsa Windows päivityksen. Niitähän nyt tippuu aika ajoin, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Mutta kävipä niin, että erään suuremman päivityksen jälkeen tietokoneeni ei tunnista meidän kotona olevaa wifi verkkoa! Kännykkäni ja muut huushollissa olevat laitteet sen tunnistaa, mutta ei tietokoneeni, jossa se toimi ennen aivan loistavasti. Tälläkin hetkellä jaan nettiyhteytä tietokoneelle omasta kännykästä. Se, että tekniset laitteet eivät toimi, saa minut raivon partaalle nollasta sataan alle sekunnissa =D. Eniten ottaa kupoliin, kun ei osaa aisalle tehdä itse yhtään mitään. Ja sitten pelkää sitä, että kun viet koneen jonnekin korjattavaksi, niin sitten on kuitenkin puuttunut joku "täppä" jostain ruudusta ja lasku on 300 euroa. Ja sitten hädin tuskin kehtaat hakea konetta takaisin... "Blondi tässä päivää, tulin nyt hakemaan sen koneen..."








Täytyy kyllä todeta, että täällä Etelä-Suomessa oli koko syksy todella kurja ja sateinen. Alkava talvi ei juurikaan tehnyt poikkeusta. Se ei myöskään osaltaan houkutellut luontoon kuvaamaan. Tämä ei ainakaan helpottanut asiaa. Yritin miettiä kovasti lisää syitä, miksi ei huvita enää. Onneksi tämä viisas työkaverini antoi siihenkin asiaan helpottavan neuvon. "Nyt pidät vaan luovan tauon, otat rennosti, kyllä se intohimo valokuvaamiseen sieltä vielä tulee ihan varmasti uudelleen". Niin totta! Nyt jo se vähän nostaa päätään! Luulen, että kun kevät tulee ja pääsemme laskemaan veneen vesille, olen kamerakalustoni kanssa täydessä vauhdissa =D. Pitäähän haahkoja päästä taas kuvaamaan merelle!







Onko teille käynyt koskaan näin? Mitä olette tehneet silloin? Pitäneet kunnolla vaan taukoa vai onko intohimo mennyt vallan kokonaan ohi? Ehkä itse opin tästä kaikesta, että ei pidä yrittää väkisin pitää yllä asiaa, joka ei sillä hetkellä kiinnosta juurikaan tai tunnu hyvältä. Pitää antaa tilaa jollekin muulle ja jättää se taka-alalle hetkeksi. On sitten tullakseen takaisin jos on. Elämä on sen verran lyhyt, että siitä kannattaa nauttia, eikä stressata, ainakaan harrastuksien vuoksi.








Kuvat, joita on tämän vuodatukseni lomassa, on otettu viime vuonna marraskuun lopussa Vilnasta. Kävimme siellä kolmen ystäväparikunnan kesken viettämässä viikonlopun pikkujoulujen merkeissä. Paitsi, että joulutori ei ollut vielä avattu, joka oli pienoinen yllätys. Se ei sinällään haitannut menoa, meillä oli todella mukava viikonloppu aikuisten kesken siitäkin huolimatta =D. Naisten kesken kyllä meinasimme laittaa kirjettä kaupunginjohtajalle, että haloo, marraskuun viimeinen viikonloppu on menossa, eikä ole joulumyynti vielä alkanut! Eikö raha kelpaa =D.








Vilnan keskusta oli suhteellisen pienellä alueella. Itse pidin kovasti vanhasta kaupungista. Siellä oli paljon upeita rakennuksia ja tunnelmallisia ravintoloita. Se, mikä hieman hämmästytti oli, kun olimme menossa perjantai iltana viettämään vähän aikaa johonkin ravintolaan, niin moni meni kiinni jo yhdeltätoista! Löysimme tosi mukavan jazz kellarin, jossa sitten istuimme iltaa siihen saakka, että ystävällinen ja mukava henkilökunta oli ennättänyt siivoamaan tiskit, laskemaan kassan ja pyyhkimään pölyt hyllyiltä. Hienovaraisesti he kysyivät, että voisimmeko vaikka maksaa "tässä välissä", ei ole kiire silti lähteä, mutta saisimme kassan laskettua =D. Suomessa olisi heitetty valomerkin jälkeen niska persus otteella ulos =D.





Vilnassa olisi ollut katseltavaa kyllä useammallekin päivälle. Sää sattui olemaan syksyisen harmaa. Aurinkoisella säällä olisi kaupunki varmasti tarjonnut parastaan. Kaupunkia halkoo kaunis joki, jonka varrella olisi kesällä upeaa kävellä. Vilnan lähi ympäristössä olisi myös monia upeita paikkoja, joten tänne pitää päästä uudelleen kesäaikaan, ajan kanssa.






Kevättä kohti mennään jo kovasti ja venemessut siintää jo mielessä! Siitä se uusi veneilykausi alkaa. Olen ollut aina kevät ihminen, olenhan keväällä syntynyt, joten blogi heräilee myös talvi unilta hiljalleen. Muutaman viikon päästä lennämme Thaimaan lämpöön, joten aurinkoisia kuvia ainakin sielä on kevään mittaan luvassa. Meinaan ottaa reissuun mukaan minijärkkärini, sillä se olisi matkassa paljon kevyempi. Nyt laitetaan se kunnon testiin! Myös nämä Vilnan kuvat on otettu kyseisellä kameralla (Canon EOS M10).

Mukavaa kevättä kaikille!

PS Jos joku teistä tietää ratkaisun tuohon minun tietokonehaasteeseen niin otan vinkin ilolla vastaan =D

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Naissaar Viro

Seuraavana päivänä vuokrasimme allemme sähköauton ja ajelimme tutkimaan saarta. Auton vuokra oli melko hintava, mutta kun kerta lomalla oltiin, niin antaa mennä vaan =D. Osa teistä oli todella kivisiä tai hienoa hiekkaa, joten pyörällä saaren haltuunotto olisi saattanut olla työlästä. Naissaareessa sijaitsee myös majakakka, jota toki piti päästä katsomaan. Majakka sijaitsi satamaan nähden saaren toisessa päässä. Naissaari on kaikkiaan noin 10 km pitkä ja 4,5 km leveä ja saaren korkein kohta on 27 metriä merenpinnasta.




Kun olimme ajaneet sähköautolla vajaa puolikilometriä, saavuimme Männikun kylässä sijaitsevaan Rähnipesan lomataloon. Paikka koostuu kahdesta talosta, joihin mahtuu majoittumaan 30 henkeä. Lähellä taloja sijaitsee leirintäalue, baari ulkoterassin kera sekä takka. Junan vaunuun on rakennettu sauna!






Neuvostoliitin aikaan Naissaareessa sijaitsi sotilastukikohta ja tästä syystä saarelle ei ollut ulkopuolisten mahdollista mennä. Tämän päivän turistinähtävyyksiä on tuolta ajalta peräisin olevat merimiinojen jäämistö. Saarella sijaitsi miina tehdas ja tuolta ajalta on peräisin myös saarella oleva kapea rautatie, joka on noin 42 kilometriä pitkä. Viimeiset Venäjän armeijan yksiköt poistuivat saarelta 1994 ja seuraavana vuonna saaresta tehtiin luonnonpuisto.


















Saarella sijaitseva kirkko on rakennettu vuonna 1934 ja se vihittiin käyttöön 1938. Hirsisen PYhän Marian kirkon on suunnitellut arkkitehti Karl Tarvas.




Meidän menopeli, jolla ajelimme saarta ristiin rastiin. Auto kulki maksimissaan 30 km/h.












Aikamme ajeltuamme saavuimme vihdoin Naissaaren majakalle. Tämä oli lomamme viimeinen majakka, kuudestoista kaikista 45 Viron majakasta. Olin tosi tyytyväinen, että sai nähdä lomamme aikana näin monta majakkaa.





Naissaarella on ollut tärkeä merkitys jo aikojen alussa Suomenlahden yli Tallinnaan kulkeville laivoille. Ensimmäinen puumajakka rakennettiin saarelle jo vuonna 1788. Nykyinen majakka on valmistunut vuonna 1960. Majakka on tehty rautabetonista ja sen korkeus on 45 metriä. Majakan valo on 47 metriä merenpinnan yläpuolella. Valo loista 12 merimailin päähän. Viimeiset majakanvartijat olivat tällä majakalla vielä vuonna 2004.






Majakan ympäristö oli mukava paikka viettää vaikka kaunista kesäpäivää picnic eväiden parissa. Ranta ja merelliset maisemat olivat upeita.






Tallinnasta matkaa Naissaareen on noin 12km ja saarelle on mahdollista päästä myös ilman omaa venettä. Höyrylaiva Katharinalla pääsee Lennusatamasta Naissaareen. Piritan satamasta lähtee useampia aluksia Naissaareen. Itselläni oli Naissaarta kohtaan jostain syystä ihan utopistisen kovat odotukset. Niinpä petyinkin ihan vähän, sillä saari ei ollut niin eläväinen kuin mitä Prangli oli. Toki saaren pinta-alasta suurin osa on metsää. Ja luonto onkin Naissaaren yksi hienoimmista asioista. Saarella viihtyy monia upeita kasveja ja eläimiä.




Näin on tullut lomamatkamme kesä 2017 päätökseen. Seuraavan aaamuna irrotimme hieman haikein mielin kyödet ja suuntasimme kotisatamaan. Lomaa olisi voinut jatkaa vielä vaikka millä mitalla, vaan välillä pitää palata töihin tienaamaan. Lomareittimme oli kotisatama - Lähteelä - Tallinna - Kuivastu - Lõunaranna - Kuresaari - Abruka - Haapsalu - Sviby - Dirhami - Osmussaar - Kaberneeme - Prangli - Naissaar - kotisatama. Merellä olimme tasan neljä viikkoa ja matkaa kertyi yhteensä 425 merimailia. Loma oli kaikkiaan todella onnistunut. Sää suosi meitä. Saimme nähdä monia ihania tuttuja paikkoja ja myös monia aivan uusia. Matkan varrella tapasimme hyviä ystäviä ja saimme myös uusia ystäviä lisää. Tätä kaikkea on mukava muistella tulevana talvena, kun pakkanen paukkuu nurkissa ja lunta sataa. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet olla näiden lomapostauste myötä mukana meidän matkassa.